Euroopan ”tuumasta toimeen” hetki. Jälleen kerran.
Euroopan unionilla (EU) ja laajemmin Euroopalla on jälleen kerran ns. tuhannen taalan paikka uudistua, osallistaa kansalaisia unionin toimintaan ja luoda suuria suunnitelmia paremman tulevaisuuden varalle. No, niin, no.. hyvät tarkoitusperät ovat hyvä alku ja nimenomaan hyvä alku, ei vielä muuta.
Hyvä alku ei tarkoita sitä, että prosessi lähtisi itsestään kukkimaan valmiita päätöskukkasia tulevaisuuden unionille. Hyvä alku vaatii jatkuvuutta ja määrätietoisuutta. Prosessit tulisi viedä loppuun asti, jotta voidaan todentaa konkreettiset tulokset ja mikä tärkeintä todentaa mitä ja miten tulokset tehtiin, jotta tulevaisuudessa toimivaa konseptia voidaan köyttää uudestaan soveltaen muihin asiakokonaisuuksiin.
Tällä hetkellä näyttää olevan voimassa ajatelma, että aloitukseen laitetaan panoksia ja sitten odotellaan tuloksia tai pikemmin saadaan tuloksettomuutta. No, EU:ssa vallalla oleva ajatus omasta kansallisesta edusta ja integraation kansallisesta erityisluonteesta johtuen, tuli tulokseksi mitä tahansa ja koska vain, niin syyllinen on selvillä. Syyllinen ja” tumpeloija” on Bryssel ja EU. Samoin on voittajien sekä osaajien laita, nekin ovat aina samassa suunnassa, nimittäin jäsenvaltiot. Oli päätös minkälainen, niin aina kukin jäsenvaltio on saanut mitä halusi.
Hyvä, että on optimismia, sitä tarvitaan, jotta selvitä tulevista haasteista: ilmaston muutos, kilpailukyky, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, integraation tulevaisuus tai pakolaiskysymys. Herää vain kysymys: kun kaikki voittavat päätetyissä asioissa ja niistä ollaan tyytymättömiä, mutta iloitaan, että saatiin estettyä hulluimmat komission ehdotukset, niin missä ovat häviäjät? Kun ei saada sitä mitä haluttiin, niin tyytyminen siihen mitä saatiin-konsepti, verhotaan voitoksi…? Eikös joskus joku tanskalainen kirjoittanut jotain keisarin uusista vaatteista.
Aika näyttää mihin suuntaan Euroopan unioni jatkaa kehittymistään. Suunatana on Macronin paneurooppalaisuus tai sitten Kurzin jäsenvaltio ensiksi. Onko EU muuttumassa Kurzsichtig (lyhytnäköiseksi) vai Macronin en marchetyyliseksi kehityksen ja uuden ajattelun airueksi. Pohjalla on hyvin perustavanlainen paradigma: onko Euroopan integraatio kansallista vai ylikansallista? Olkaamme rohkeita ja lisätään, että sekä-että on mahdollista ja todennäköistä Euroopan integraation tulvaisuuden kehityskuluista puhuttaessa. Onneksi ei ole kristallipalloa.
Mikäli kiinnostaa, niin voi lukea alla mainitun kirjan EU:n uudistamisesta. Joukossa on koherentteja ajatuksia Euroopasta. Kaikille tosikoille Eurooppa-asioissa suosittelen pienissä annoksissa.
Europe Reset: New Directions for the EU, by Richard Youngs, IB Tauris, 2017
Henri Aaltonen
Kirjoittaja on Euroklubin hallituksen jäsen