Euroopan tulevaisuuden pohdiskelu herättää kysymään onko vanha tarina laitettu uuteen muottiin.
Euroopan tulevaisuus ei ole ainoastaan taloudellisen, teollisen ja poliittisen integraation syventämistä vaan sosiaalisen, kulttuurisen ja ekologisen integraation voimistamista ja näiden esiinnostamista keskusteluissa.
Euroopassa on mietittävä sitä, miten voidaan lisätä keskustelua ns. pehmeästä integraatiosta ja siten ottaa sosiaaliset aspektit mukaan yhdentymiseen. Pehmeä integraatio tuo integraatiokeskusteluun tarvittavaa syvyyttä ja laajuutta. Tämä tarkoittaa, että kansalaisia ei unohdeta silloin, kun keskustellaan mihin suuntaan Eurooppaa kehitetään. Enää ei riitä, että tiedostamme asian, tarvitaan käytännön tekoja ja todellista osallistumista esimerkiksi European Social Fund (ESF) tai European Economic and Social Council (EESC:n) toimintaan ja näiden aseman vahvistaminen entisestään.
Välillä näyttää siltä, että jäsenmaiden omat intressit menevät yhteisön intressien edelle ja kehitystä ei tapahdu. Kilpailijat markkinoilla menevät eteenpäin, kun Euroopassa takerrutaan viralliseen muotoon, siihen miten jäsenvaltiot saavat byrokrattisen proseduurin kautta äänensä parhaiten kuuluviin EU:n insituutioissa.
Näyttää siltä, että vanha tarina EU:ssa on voimissaan: kuljetaan ”välttämättömydestä välttämättömyyteen”. Ei tehdä ylimääräistä, vain se mikä riittää tilanteen tilapäiseen hallitsemiseen ja sen paikkaamiseen.
Iso linja on hukassa tai sitten nykyinen tilanne. Hyväksytään, ja eletään kuin mitään ei olisi tapahtunut ympäröivässä maailmassa.
Aika näyttää, kuinka väärässä olen ollut… niinhän?
Henri Aaltonen, M.A.