Euroopan tulevaisuus ei ole ainoastaan taloudellisen, teollisen ja poliittisen integraation syventämistä vaan sosiaalisen, kulttuurisen ja ekologisen integraation voimistamista ja näiden esiinnostamista keskusteluissa.

Euroopassa on mietittävä sitä, miten voidaan lisätä keskustelua ns. pehmeästä integraatiosta ja siten ottaa sosiaaliset aspektit mukaan yhdentymiseen. Pehmeä integraatio tuo integraatiokeskusteluun tarvittavaa syvyyttä ja laajuutta. Tämä tarkoittaa, että kansalaisia ei unohdeta silloin, kun keskustellaan mihin suuntaan Eurooppaa kehitetään. Enää ei riitä, että tiedostamme asian, tarvitaan käytännön tekoja ja todellista osallistumista esimerkiksi European Social Fund (ESF ) tai European Economic and Social Council(EESC:n)toimintaan ja näiden aseman vahvistaminen entisestään.

Välillä näyttää siltä, että jäsenmaiden omat intressit menevät yhteisön intressien edelle ja kehitystä ei tapahdu. Kilpailijat markkinoilla menevät eteenpäin, kun Euroopassa takerrutaan viralliseen muotoon, siihen miten jäsenvaltiot saavat byrokrattisen proseduurin kautta äänensä parhaiten kuuluviin EU:n insituutioissa.

Näyttää siltä, että vanha tarina EU:ssa on voimissaan: kuljetaan “välttämättömydestä välttämättömyyteen”. Ei tehdä ylimääräistä, vain se mikä riittää tilanteen tilapäiseen hallitsemiseen ja sen paikkaamiseen.
Iso linja on hukassa tai sitten nykyinen tilanne. Hyväksytään, ja eletään kuin mitään ei olisi tapahtunut ympäröivässä maailmassa.

Aika näyttää, kuinka väärässä olen ollut…niinhän?

Henri Aaltonen, M.A.

Halutaanko enemmän ylikansallisuutta, eurooppalaista arvojen hymniä (ei hyminää) vai ylikansallistetaan kansalliset edut ja oma erityinen nurkkakuntaisuus?  Valinta ei ole vaikea, mutta ilmeisesti päätöksen tekeminen on. Hyvänä esimerkkinä tästä on talous- ja finanssipolitiikka, eli EMU ja euron kohtalo.  Onko kansallinen etu edellä vai autammeko veljiämme hädässä? Hyvä kysymys, johon itsellänikään ei aina aamutuimaan ole vastausta…

Mikäli haluamme, että Euroopan idea ja/tai integraatio saa suurempaa kiinnostusta osakseen, tarvitsemme suurempaa yhteisöllisyyttä ja halua nähdä oman lautasen ulkopuolelle. Ei tarvitse muistella kauaksikaan, kun EU ojensi Itävaltaa tai Irlantia ”väärin” äänestämisestä. Tämä on vääränlaista yhteisöllisyyttä. Oikeanlainen olisi vastuunkantamista nyt ja tulevaisuudessa, eikä sokeaa julistamista, kuinka oma maa on kaiken oikein tehnyt.

Todellinen yhteisöllisyys lähtee omasta itsestä, eikä vaadi paljoa. Auta toista maata tai henkilöä hädässä. Toki saat itse päättää miten autat, koska olemmehan vastuullisia kansalaisia ja autamme, koska niin kuuluu tehdä, eikö vain?

Loppuun uljas tunnustukseni, että haluan uskoa yhteisöllisyyteen Euroopassa ja toivon, että itse pystyn elämään Euroopassa, jossa on laajempaa yhteisöllisyyttä.  Hyvä paikka on aloittaa itsestäni ja toimia aiempaa epäitsekkäämmin.

Hyvää joulua Eurooppaan!

Henri Aaltonen
Kirjoittaja on M.A. ja Euroklubin jäsen

akfjskfjaslkflakjflksjflkajflkfakfflkalfkkafj!!!

Väkevin muutosvoima on alusta lähtien ollut taloudellinen toimeliaisuus. Markkinat ovat jyränneet Marxin. Iso harppaus eurooppalaisen ihmisen vapauden kannalta otettiin kaksikymmentä vuotta sitten kun Berliinin muuri kaadettiin. Pitkä loikka samaan suuntaan oli myös unionin laajeneminen itäiseen Eurooppaan kuusi vuotta sitten.

Vapaalle liikkumiselle ei enää ole esteitä

Tavaroiden vapaa liikkuvuus on EU:n menestystarina. Luotamme siihen, että yhdessä jäsenmaassa valmistettu ja tarkastettu tuote täyttää koko maanosalle säädetyt laatuvaatimukset.

Myöskään ihmisten vapaalle liikkumiselle ei enää ole esteitä. Meille, jotka vielä elävästi muistamme rautaesiripun Itä-Euroopassa ja tulli- ja passitarkastukset Länsi-Euroopassa, nykyinen Eurooppa on toteutunut unelma. Moni odotti sitä mutta harva uskoi milloinkaan tapahtuvaksi.

Vapaan liikkumisen mukanaan tuomat lieveilmiöt – alipalkattu työvoima, turvapaikan hakijat, kerjäläiset ja rikolliset – ovat saaneet jotkut haikailemaan vanhoja aikoja. Silloin on unohdettu esimerkiksi siirtolaisuus Suomesta Ruotsiin 1960-luvulla. Ruotsissa puhuttiin aiheestakin itärikollisuudesta. Yli kolmensadan tuhannen maanmiehemme joukossa oli niin paljon epäsosiaalista ainesta, että eräänä vuonna joka toinen Ruotsin vankiloissa istunut oli suomalainen.

Pääomien vapaalle liikkumiselle Euroopassa ja koko maailmassa ei ole esteitä. Yritykset kilpailuttavat pankkeja yli valtakuntien rajojen. Kilpailu toimii viime kädessä kuluttajan hyväksi, vaikka sitä on vaikea todentaa. Paluuta entiseen ei kuitenkaan ole.

Palveluiden kaupan avaaminen on onnistunut vain puolittain. Esimerkiksi terveyspalvelujen kauppa ei vielä ole vapaata. Jäsenmaiden kansalaisten ja eri ammattikuntien välillä on epäluuloa ja taipumusta suojella omia markkinoita. Luottamuksen puute sekä kieli- ja kulttuurierot selittävät myös yli rajojen tapahtuvan nettikaupan vähäisyyden.

Suhtautuminen integraatioon noudattaa historiallista kaavaa

Suhtautuminen integraatioon noudattaa vanhaa historiallista kaavaa. Talonpojat kaikkialla Euroopassa suhtautuvat kielteisesti tai vähintäänkin epäilevästi Euroopan unioniin, vaikka juuri maatalous on unionin erityisen tuen kohteena. Maaseudulla asuvat ja vähäväkiset epäilevät herroja pääkaupungeissa niin kuin ovat tehneet vuosisatojen ajan. Myönteisimmin integraatioon suhtautuvatkin hyvin koulutetut kaupunkilaiset.

Markkinoiden maailmanlaajuinen uusjako sulkee prosessiteollisuuden työpaikkoja Euroopassa. Irtisanotut ovat pettyneitä politiikkaan, joka enää ei suojelekaan kotimarkkinoita. Vaarana on, että tavalliset työtätekevät keskiluokkaiset kansalaiset ja ammattityöväki lakkaavat syistä, joihin emme voi itse vaikuttaa,  kannattamasta maanosan maiden välistä yhteistyötä.

Myös jäsenmaiden keskinäinen luottamus on ollut koetuksella. Järjestelmä ei osannut ottaa lukuun, että eivät ainoastaan yritykset ja pankit joudu toisinaan kiusaukseen harrastaa luovaa kirjanpitoa, vaan myös valtiot. Jos kurinpalautus Kreikalle johtaa parempaan taloudenpitoon kaikissa jäsenmaissa, tukitoimet eivät olleet turhia.

Myös yksityiskohtiin menevä sääntely syö integraation kannatusta. Kansalainen kokee vapauttaan rajoitettavan kun pieniin arkisiin asioihin tai perinteisiin elämäntapoihin sovelletaan järeitä koko maanosaa koskevia direktiivejä. EU:n perimmäinen idea on silloin kompastunut lillukanvarsiin.

Yleisötilaisuuksissa kysellään myös asioista, joissa unionilla ei ole toimivaltaa. Yhteinen päätöksenteko ei ulotu sellaisiin oleellisiin asioihin kuin verotus ja sen pohjalta tehdyt sosiaalipoliittiset ratkaisut. Eläkkeistä tai kansanterveystyöstä päätetään kansallisissa parlamenteissa. Siitä huolimatta syyllisiksi leikkauksiin tai saavutettujen etujen karsimiseen epäillään kernaasti Brysselin byrokraatteja.

Sosiaalisen Euroopan rakentamisessa on ollut vaikeuksia. Mihin pyritään? Mitä halutaan?

Yhteisestä eurooppalaisesta elämänmuodosta ei ole syntynyt yksimielisyyttä siihen tapaan kuin Skandinavian maissa, joissa noudatettu politiikka – hallitusten poliittisesta väristä riippumatta – on tukenut nk. hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämistä. Eteläisen Euroopan mailla on erilainen käsitys yhteiskunnan velvollisuuksista. Entisissä kommunistimaissa on ymmärrettävistä syistä vähiten uskoa holhoavaan valtioon.

Jos EU:ta koossa pitävä liima jonakin päivänä sulaa, johtuu se kansalaisten odotusten ja todellisuuden välisestä ristiriidasta ja poliittisen johtajuuden puutteesta. Useimmat vastuulliset poliitikot tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta eivät tiedä miten päätösten jälkeen voitetaan vaalit. Siksi kansalaisille ei uskalleta kertoa ikäviä totuuksia.

Vaikka instituutiot jonakin päivänä lakkaisivat toimimasta, tähän mennessä saavutetut perusvapaudet pysyvät. Ihmiset, tavarat, palvelut ja pääomat jatkavat liikettään rajojen poikki aivan kuin liikkeen käynnistäjät alun perin tarkoittivat. Vapauden henkeä ei enää saa takaisin pulloon.

Lasse Lehtinen
Toimittaja, kirjailija, entinen europarlamentaarikko
www.lasselehtinen.net

Kuva: ©WSOY/Marcel Maltzeff

Klubin seuraava jäsenilta pidetään maanantaina 14.5.2012 klo 18.00 OP-Pohjolan tiloissa, Teollisuuskatu 1 b, Helsinki. Isäntinä pääekonomisti Reijo Heiskanen ja strategiajohtaja Tom Dahlström. Ilmoittautumiset viimeistään 7.5.  leena.liljendal@tat.fi.

Kymmenen vuotta myöhemmin Suomi kulkee yhä edellä muita. Kaksi uutta ydinvoimalaitoshanketta saivat poliittisen hyväksynnän viime kesänä. Mitä puolestaan on tapahtunut samaan aikaan Euroopassa? Ei palj…noh, enpäs olekaan näin suomalainen. Poliittisessa mielessä paljonkin, jos vertaa tilanteeseen kymmenen vuotta sitten.

Ydinvoima on noussut takaisin poliittisiin neuvottelupöytiin päästöttömänä ja teollisuuden tarpeisiin hyvin soveltuvana sähköntuotantomuotona. Populistiset lupaukset, sitoumukset, lait ja kansanäänestykset ovat saaneet huutia, kun esimerkiksi Saksa, Ruotsi, Iso-Britannia, Hollanti ja Italia ovat joutuneet päivittämään ydinvoimakantojaan ilmastosopimusten ja päästökauppa-aikakauden energiatodellisuuteen.

Myös Euroopan komissio on ryhtynyt aktiivisiin toimiin ydinvoiman turvaamiseksi EU:n energiapaletissa. Muutos on suuri aiempaan nähden. Kymmenen vuotta sitten koko tuotantomuoto ohitettiin kokonaan virallisissa asiakirjoissa poliittisesti liian arkaluontoisena, vaikka kolmannes EU:n sähköstä ydinvoimalla tuotetaankin.

Muutama vuosi sitten komissio käynnisti kolme foorumia, joiden päämääränä on kehittää tehostaa ydinturvaviranomaisten yhteistyötä, suunnata tutkimusresursseja ydinvoiman kestävään käyttöön sekä käydä laajaa julkista keskustelua ydinvoiman hyvistä ja arveluttavista puolista oikeaan informaatioon tukeutuen .

Ydinvoiman takaisin agendalle palauttaneet valtiot ovat kaikki joutuneet ottamaan härkää sarvista, jotta ydinjätehuoltosuunnitelmat etenevät edes poliittisella tasolla. Suurimmassa osassa jäsenvaltioita ydinvoimalla nähdään rooli myös tulevaisuudessa, mutta ilman suunnitelmallisia jätehuoltoratkaisuja päätökset uudesta tuotantokapasiteetista odottavat syystäkin tulemistaan.

Se, puhutaanko ydinvoimasta väliaikaisratkaisuna, on sitten poliittista semantiikkaa. Väliaikaistahan kaikki on vain, jopa voimalaitoksetkin tuotantomuotoon katsomatta.

Anna-Maria Länsimies
www.anna-marialansimies.net
vanhempainvapaalla oleva asiantuntija, Energiateollisuus ry

Euroklubi todella avasi ikkunoita Eurooppaan, milloin rupatellen, milloin kansakuntaa herätellen. Yhtä kaikki, historiamme on arvokas ja aika näyttää millainen on klubimme tulevaisuus. Haasteita kyllä riittää, Euroklubilllekin.

Tänään Suomi on eurooppalaisessa ytimessä. Amerikkalaisen Newsweekin selvityksen mukaan olemme jopa maailman paras maa. Kokonaan toinen asia on, mitä tuolla Euroopan ytimessä olemisella tarkoitetaan. Unionin jäsenyys on suoristanut selkärankamme, nostanut päämme pystyyn, herättänyt terveen itsetuntomme.

Eurooppalainen työ ei ole kuitenkaan koskaan valmis. Muutama vuosikymmen sitten meillä oli palava halu oppia uutta Euroopasta, niin unionista kuin kaikesta eurooppalaisesta järjestyksestä, aina taloudesta kulttuuriin.

Tuo tiedontarve ja kyky olla aito eurooppalainen kansa on yhä olemassa, joskin tietämyksemme ja kiinnostuksemme esimerkiksi EU:n syvään ytimeen menevistä asioista on luvalla sanoen välillä melko vähäistä. Ja mikä huolestuttavinta, niin nuoriso on tässä suhteessa ryhmittynyt aika moneen junaan. Ensimmäisessä vaunussa istuvat todelliset Eurooppa-tietäjät ja innostajat. Junan loppupäässä torkkuminen on vaihtunut uneksi.

EU on nyt historiansa pahimmassa kriisissä, sekä sisäisesti että ulkoisesti. Kukaan ei oikeasti tiedä, mihin kierremäinen talouskriisi todella johtaa, tai miten EU:n vaikutusvalta globaaleilla markkinoilla kehittyy. Haastajia riittää.

Euroklubi avaa itseään uusille ideoille ja toimintavoille. Uudistunut verkkosivustomme tuo mukanaan myös blogi-mahdollisuuden – käytetään sitä ja herätetään keskustelua jatkossakin.

Muutenkin toiveenamme on, että saisimme mukaan entistä aktiivisempaa ja keskustelevampaa jäsenistöä. Euroopassa on vielä rakentamista.

Kari Väisänen
Euroklubin puheenjohtaja

Isäntänämme toimii toimitusjohtaja Jussi Pesonen, joka alustaa aiheesta ”UPM:n näkemys metsäteollisuuden tulevaisuudesta”. Ilmoittautumiset viimeistään 18.8. osoitteeseen ilmoittautuminen@euroklubi.fi.