..oberursel.de.. Hausarbeit etwas, was sie viagra online bestellen geht nicht wissen, überhaupt nichts. priligy kaufen rezeptfrei Nun, Mr. mehr lesen

Henri Aaltonen: Miten yhteisöllisyydestä tuli vanhanaikaista?

Posted toukokuu 2nd, 2016 in Blogi by Euroklubi


Kirjoitukseni tarkoitus on nostaa esiin ajatus vanhakantaisesta ajatuksesta – siltä se ainakin tuntuu, kun seuraa nykykeskustelua ja kirjoituksia – nimeltään yhteisöllisyys tai tarkemmin ilmaistuna yhteinen etu. Vuonna 2016 tuntuu olevan vallallaan ajatus kansallisesta edusta, joka ajaa kaiken muun edelle Euroopassa ja EU:ssa. Enää ei muistella ylikansallisuutta tai ylikansallista etua integraatiossa kuten Monnet’a, Schumania tai Adenaueria, vaan tänään ovat huudossa kovassa ahtaasti kansallisesti ajattelevat poliitikot ja yhteiskunnat, jotka näkevät juuri sen mitä on välittömässä läheisyydessä. Täten nämä yllämainitut toimijat hylkäävät yhteisöllisyyden, yhteisen edun nopealle tyydytykselle, koska kuin sokeri, niin myös kansallisten etujen ajaminen antaa lyhyen kylläisyyden tunteen. Tätä kylläisyyden tunnetta voidaan pitää yllä vain lisäämällä annosta jatkuvasti. Annosten kasvaessa myös tulostan ja kylläisyyden tunteen vaade nousee.  Enää ei vannota hitaan hiilihydraatin nimeen (ruisleipä/ ylikansallisuus integraatiossa), vaan nopeaa poukkoilevaa politiikkaa kuin sokerihumalan vallassa.

Yhteisöllisyys ei näytä vastaavan ajan vaateisiin eli nopeaan etujen tavoittelemiseen, vaan se on pitkäjänteistä, arkista työtä pienten eleiden ja tekojen kautta. EU ja Eurooppa on tilkkutäkki erilaisia valtioita, jossa pienten tekojen avulla voidaan edetä kestävästi eteenpäin. Tilkkutäkistä on mahdollista muodostaa yksi kokonaisuus, jossa valtiot tukevat toisiaan globaalien haasteiden edessä. Tämä yhdistyminen vaatii tekoja ja pitkäjänteisyyttä ja avointa katsetta uus-vanhoille ajatuksille ja malleille. Delors, Kohl tai d’Estang eivät vielä ole menneisyyden edustajia. Olisiko aika ajatella jotakin uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä Euroopalle?

Kirjoittaja on Euroklubin varapuheenjohtaja

Euroklubi vieraana Itävallan suurlähetystössä, Helsingissä, 2.12.2015

Posted joulukuu 9th, 2015 in Blogi by Euroklubi

Euroklubi oli vieraana Itävallan suurlähetystössä keskiviikkona iltapäivällä 2.12.2015. Klubille esitelmöi Itävallan suurlähettiläs Dr. Elisabeth Kehrer ja hänen äänettömänä taustatukena oli lähetystön ”kakkonen” Andreas Sumper. Henkinen tuki olikin tarpeen, sillä kokenut Euroklubin kuulijakunta esitti asiantuntevia kysymyksiä suurlähettilään esitelmän jälkeen. Kysymykset ja vastaukset kohtasivat toisensa ja asiantuntemus salissa oli molemminpuolista. Ilta olisi voinut jatkua paljon pitempäänkin, mutta Euroklubi halusi olla sivistynyt, eikä virittänyt ”piinapenkkiä” äärimmilleen. Hyvä niin, sillä todistetusti kaikki illan osanottajat lähtivät hymyässäsuin kohti kotia.

Suurlähettilään esitelmä piti sisällään asiaa niin Itävallan sisä-,ulko- ja Eurooppa-politiikasta kuin myös taloudellista näkymistä ja yritysrakenteesta.  Suurlähettilään näkemyksiä kysyttiin Itävallan mahdollisesta tai tarkemmin sanottuna mahdottomasta NATO- jäsenyydestä, itävaltalaisista yrityksistä Suomessa, pakolaisista Euroopassa sekä miten Itävalta näkee Euroopan integraation tällä hetkellä.

Tarjoilu oli hyvää, kuten aina ennekin Euroklubin vierailuilla ja keskustelu oli antoisaa. Voin todeta paikalla olleena, että vierailu oli itselleni hyvä joulukuun aloitus, sillä se toi valoa, niin muuten pimeään joulukuun iltaan.

Lopuksi haluan sanoa kiitokseni kaikille osallistujille hyvistä ja asiantuntevista kysymyksistä sekä mukavasta tunnelmasta. Lisäksi haluan kiittää Itävallan suurlähetystöä siitä, että saimme tulla vierailuille heidän suurlähetystöön Helsingin sydämeen.

Kiitoksia ja hyvää adventtiaikaa kaikille!

Henri Aaltonen
Hallituksen jäsen

Raportti: Euroklubin jäsematka Berliiniin 19.-22.11.2015

Posted marraskuu 30th, 2015 in Blogi by Euroklubi

Berliini avasi näkökulmia pakolaispolitiikkaan

Suomi voisi Berliinistä katsoen pelata julkisuuskorttinsa pakolaispolitiikassa nykyistä paremmin.

Euroklubin Berliinin vierailulla kävi ilmi, että Suomen vastaanottamat noin 30 000 turvapaikan hakijaa edustavat väkilukuun suhteutettuina jopa suurempaa määrää kuin Saksan vastaanottamat turvapaikan hakijat.

Saksaan on virallisten, rekisteröityjen tietojen mukaan saapunut noin 800 000 turvapaikan hakijaa, mutta todellinen määrä lienee lähempänä puoltatoista miljoonaa. Saksan valtio tukee kuntia 700 eurolla turvapaikan hakijaa kohden kuukaudessa.

Saksa toivotti keväällä hädässä olevat pakolaiset näyttävästi tervetulleiksi, mutta nyt avun tarjoajat alkavat väsyä. Kritiikki ja vastustus pakolaispolitiikkaa kohtaan on nousussa. Selkeimmin kritisoidaan Saksaan tulevan pakolaisvirran suuruutta.

Entinen Itä-Saksan alue on muukalaisvastaisuuden painopistealue, vaikka juuri sinne virtaa pakolaisia suhteellisesti vähiten.

Merkel on yhä äitihahmo

Suurin paine kohdistuu Saksan poliittiseen johtoon. Liittokansleri Angela Merkelin suosio on laskenut huippuluvuista ja hänen valtansa arvioidaan hiipuvan, mutta toisaalta haastajia ei ole näkyvissä. Valistuneissa arvioissa pohditaan, että Merkel itse saattaa vetäytyä parin vuoden kuluttua.

Saksan liittopäivillä Merkel saatetaan periaatteessa äänestää nurin, mutta samassa yhteydessä olisi äänestettävä hänen seuraajaastaan. Tällä haavaa tämä näkymä ei ole todennäköinen.

Berliinissä Merkeliä pidetään paitsi kovan luokan poliitikkona, myös sydämellisenä äitihahmona, mikä kuva ei ehkä välity sellaisenaan Suomeen asti.

Lähimuistissa on tiedusteluskandaali, kun Yhdysvaltain tiedustelupalvelu salakuunteli itse liittokanslerin kännykkää. Paljastus oli äärimmäisen kiusallinen Merkelille – ja Saksassa vaadittiinkin järeätä reaktiota Yhdysvaltoja kohtaan.

Tässä yhteydessä kävi kuitenkin ilmi kuinka tärkeää ja hyödyllistä Saksalle on tiedusteluyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa. Saksan reagointi jäikin suhteellisen vaimeaksi ilmeisesti liittoutuneiden ajan historiallisista syistä. Isoveljellä lienee yhä moraalinen oikeus valvoa. Johtavat poliitikot pyrkivät asettamaan asiat mittasuhteisiin.

Ukraina kärjisti suhteet Venäjään

Saksa on aktivoitunut paineiden alla ulkopoliittisesti, suomalaislähteet arvioivat Berliinissä.

Aluksi Saksan hallitus pelkäsi reaktioita sotilaallisiin toimiin ryhtymisestä, mutta sittemmin Saksa on järjestänyt esimerkiksi Irakin kurdeille sotilaallista ja koulutuksellista apua sekä arvioinut uudestaan suhteensa Venäjään ja Israeliin.

Suomen Saksan suurlähetystön puolustusasiamies kommodori Arvi Tavaila arvioi, ettei Suomessa ehkä ole tarpeeksi ymmärretty kuinka vahva luottamuspula Saksan ja Venäjän välille on syntynyt Venäjän Ukrainan politiikan takia.

Saksan hyökkäys silloiseen Neuvostoliittoon on yhä historiallinen taakka, jonka takia Saksa pyrkii periaatteessa suhtautumaan Venäjään myötäilevästi ja ymmärtävästi, mutta Ukrainan kriisi aiheutti tähän äärimmäisen suuren muutoksen.

Saksassa valmistellaan juuri nyt turvallisuuspoliittista selontekoa, jonka on määrä olla laajapohjainen konsensuspaperi ja valmistua kesällä 2016.

Saksan ulkopoliitiikan kulmakiviä on Venäjä-suhteen lisäksi ollut samoin tunnetuista historiallisista syistä suhde Israeliin. Tavailan arvion mukaan Saksa ei koskaan tule toimimaan Israelia vastaan, mutta on kuitenkin arvostellut Israelin palestiinalaispolitiikkaa.

Saksan puolustusmenot ovat alle 1,2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Pientä nousua on näköpiirissä, koska perinteisen sodan mahdollisuus Euroopassa tunnustetaan.

Kommodori Arvi Tavailan mukaan Saksassa palataan puolustusvoimien toimissa vanhaan harjoitteluun eli vahvaan osallistumiseen Naton itäisten jäsenmaiden tukitoimiin. Nato-Venäjä -sopimus on yhä voimassa eli Nato sitoutuu olemaan sijoittamatta pysyviä joukkoja Saksaan, mutta sen harjoittelevia joukkoja kierrätetään varsin aktiivisesti.

Uutena konseptina ovat nopean toiminnan joukot. Tavailan mukaan nämä joukot varustetaan sataprosenttisesti ja panssaroitujen ajoneuvojen hankinta on kasvanut. Yhteistoimintaa Hollannin kanssa kuvataan huomattavasti tehokkaammaksi ja merkittävämmäksi kuin pohjoismaista puolustuksellista yhteistyötä.

Saksan puolustusvoimien, Bundeswehrin, houkuttelevuutta yritetään kasvattaa. Se on olennaista maassa, jossa asevelvollisuus on vapaaehtoista eikä maanpuolustustahdosta voida historiallisen taakan takia oikein edes puhua.

***

Euroklubin vierailu Berliiniin 19.-22.11.2015 noudatti jo tutuksi käynyttä kaavaa. Vierailuun sisältyi aimo annos ajankohtaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa eurooppalaisesta näkökulmasta, energia- ja kulttuuripolitiikkaa sekä Berliinissä vaikuttavien suomalaisten asiantuntijoiden näkemyksiä Suomen ja Saksan suhteista.

Suurena apuna toimivat mm. Suomen suurlähetystö sekä Suomen Saksa-instituutti.

Suomi- kuvaa Saksassa valotti lehdistösihteeri Merja Sundström ja valtavirrasta värikkäästi poikkeavia näkemyksiä Saksan politiikasta puolestaan vapaa toimittaja Pertti Rönkkö.

Hallituspuolue SPD:n politiikasta kuultiin Helena Bechtleltä. Suomen Saksa-instituutin toimintaa valotti Christian Ahonen sekä Venäjän ja Saksan energiasuhteita tutkija Philipp Offenberg. Mielenkiintoisen näkymän Berliinin kiinteistömarkkinoihin ja taidesalonki Dahlmanin toimintaan toi Antti-Jussi Heilala.

Eteviä Saksan ja nimenomaan Berliinin tuntijoita löytyi myös Euroklubin omista riveistä mm. Henrik Lundsten ja Kari Vitie.

Suuren kiitoksen järjestelyistä ansaitsee Euroklubin sihteeri ja matkanjohtajana kunnostautunut Marleena Holmberg.


Margit Hara

Euroklubin hallituksen jäsen

Kommentit poissa käytöstä

Eurooppa tarvitsee sosiaalis-ekologista integraatiota

Posted maaliskuu 3rd, 2011 in Blogi by Euroklubi

Euroopan tulevaisuuden pohdiskelu herättää kysymään onko vanha tarina laitettu uuteen muottiin.

Euroopan tulevaisuus ei ole ainoastaan taloudellisen, teollisen ja poliittisen integraation syventämistä vaan sosiaalisen, kulttuurisen ja ekologisen integraation voimistamista ja näiden esiinnostamista keskusteluissa.

Euroopassa on mietittävä sitä, miten voidaan lisätä keskustelua ns. pehmeästä integraatiosta ja siten ottaa sosiaaliset aspektit mukaan yhdentymiseen. Pehmeä integraatio tuo integraatiokeskusteluun tarvittavaa syvyyttä ja laajuutta. Tämä tarkoittaa, että kansalaisia ei unohdeta silloin, kun keskustellaan mihin suuntaan Eurooppaa kehitetään. Enää ei riitä, että tiedostamme asian, tarvitaan käytännön tekoja ja todellista osallistumista esimerkiksi European Social Fund (ESF) tai European Economic and Social Council (EESC:n) toimintaan ja näiden aseman vahvistaminen entisestään.

Välillä näyttää siltä, että jäsenmaiden omat intressit menevät yhteisön intressien edelle ja kehitystä ei tapahdu. Kilpailijat markkinoilla menevät eteenpäin, kun Euroopassa takerrutaan viralliseen muotoon, siihen miten jäsenvaltiot saavat byrokrattisen proseduurin kautta äänensä parhaiten kuuluviin EU:n insituutioissa.

Näyttää siltä, että vanha tarina EU:ssa on voimissaan: kuljetaan “välttämättömydestä välttämättömyyteen”. Ei tehdä ylimääräistä, vain se mikä riittää tilanteen tilapäiseen hallitsemiseen ja sen paikkaamiseen.
Iso linja on hukassa tai sitten nykyinen tilanne. Hyväksytään, ja eletään kuin mitään ei olisi tapahtunut ympäröivässä maailmassa.

Aika näyttää, kuinka väärässä olen ollut… niinhän?

Henri Aaltonen, M.A.

Kommentit poissa käytöstä

Euroopan integraatio – ylikansallista vai hallitustenvälistä luonteeltaan?

Posted joulukuu 9th, 2010 in Blogi by Euroklubi

Euroopan integraation haasteena on, miten sen ymmärtää ja hyväksyy. Peruskysymys on, kuten otsikossa on mainittu; ylikansallista vai kansallista. Tämä kohta on suurin erimielisyyden aiheuttaja EU:ssa ja yleensäkin integraatiosta keskusteltaessa.

Halutaanko enemmän ylikansallisuutta, eurooppalaista arvojen hymniä (ei hyminää) vai ylikansallistetaan kansalliset edut ja oma erityinen nurkkakuntaisuus?  Valinta ei ole vaikea, mutta ilmeisesti päätöksen tekeminen on. Hyvänä esimerkkinä tästä on talous- ja finanssipolitiikka, eli EMU ja euron kohtalo.  Onko kansallinen etu edellä vai autammeko veljiämme hädässä? Hyvä kysymys, johon itsellänikään ei aina aamutuimaan ole vastausta…

Mikäli haluamme, että Euroopan idea ja/tai integraatio saa suurempaa kiinnostusta osakseen, tarvitsemme suurempaa yhteisöllisyyttä ja halua nähdä oman lautasen ulkopuolelle. Ei tarvitse muistella kauaksikaan, kun EU ojensi Itävaltaa tai Irlantia ”väärin” äänestämisestä. Tämä on vääränlaista yhteisöllisyyttä. Oikeanlainen olisi vastuunkantamista nyt ja tulevaisuudessa, eikä sokeaa julistamista, kuinka oma maa on kaiken oikein tehnyt.

Todellinen yhteisöllisyys lähtee omasta itsestä, eikä vaadi paljoa. Auta toista maata tai henkilöä hädässä. Toki saat itse päättää miten autat, koska olemmehan vastuullisia kansalaisia ja autamme, koska niin kuuluu tehdä, eikö vain?

Loppuun uljas tunnustukseni, että haluan uskoa yhteisöllisyyteen Euroopassa ja toivon, että itse pystyn elämään Euroopassa, jossa on laajempaa yhteisöllisyyttä.  Hyvä paikka on aloittaa itsestäni ja toimia aiempaa epäitsekkäämmin.

Hyvää joulua Eurooppaan!

Henri Aaltonen
Kirjoittaja on M.A. ja Euroklubin jäsen